Muistatko minut?
                                            Minä olen se yksi meistä. Joka oli mahdollistamassa sitä...                                                     jotta Sinun Suomessasi olisi vähemmän puutetta ja kärsimystä.

"Minä olen se nuorukainen 1940 luvulta. Joka tuolloin kantoi huolta isänmaan tulevaisuudesta ja joka kanssaihmisten kera rakensi isänmaatamme - sinun ja tulevien vanhempiesi puolesta. Aikuistuneena vuosien varrella tulin ja kannoin pienokaista käsivarsillani, joka vielä joutui kanssani vielä näkemään ja kokemaan sodanjälkeisen ja puutteessa elävän  Suomen. Uskoin ja toivoin, että tuolla pienokaisellani ja hänen syntymättömillä lapsilla tulisi olemaan vauraampi Suomi kuin minulla ja ikätovereillani. - Toivottavasti - Sinä 1960 luvulla ja sitä myöhemmin syntynyt saat nauttia paremmasta. Me - Jotka ahersimme tämän päivän isänmaan eteen,  olemme tehtävämme tehneet. Nyt olemme vain paha rasite. Joita ei haluttaisi enää muistaa.  
Vanhimmat lapsemmekin alkavat kohta olla "poljettavana" yhteiskunnan jalkoihin.
Muistakaa meidän jälkeemme tulleita jälleenrakentajia. Ja huolehtikaa heistä paremmin kuin meistä.
Olemme saaneet laitoksessamme kuulla silloin tällöin piristäviä ikivihreitä. Nuo laulu- ja musiikkihetket antavat voimia ja piristystä jaksaa, päivän kerrallaan.
Sitä me emme vain tahdo ymmärtää. Miksi näissä miljoona bisneksissä ei meille sitä muutaman satasen iloista tuokiota mielellään sallita? 
Muistakaa päättäjien kera. Yllättävän nopeasti teistäkin tulee...meikäläisten tapaan. Unohdettu"
Ajattelevaisempaa tulevaisuutta toivoo "Ehtoopuolen-Einari"